Paikallisesta liikenteestä

Minä pitän kiinalaisesta liikenteestä, tai ainakin siitä, johon olen polkupyörän selästä ja taksin kyydistä viimesen parin viikon ajan täällä Nanjingissa tutustunut. Se on tosiaan erilaista kuin Suomessa, muttei lainkaan niin kaoottista kuin olin kuvitellut; kaikella liikkumisella täällä on oma logiikkansa. Ennen kaikkea liikenne on äärimmäisen pragmaattista.

On ihan jännä huomata, ettei kommunistisessa Kiinassa ole erityisen jäykkiä liikennesääntöjä. Tai jos onkin, niitä ei kuitenkaan noudateta. Toki täällä on liikennevalot, kaistat ja kaikenmaailman nuolia, mutta ne ovat lähinnä suosituksia. Autot kyllä noudattavat liikennevaloja aika hyvin, mutta kevyt liikenne ei voisi niistä vähempää piitata. Eivätkä ne valotkaan kamalan rajoittavia ole: on hyvinkin tavallista, että isoissakin risteyksissä palaa samaan aikaan vihreä valo kaikille samaa katua jompaankumpaan suuntaan kulkeville; olivat ne kulkijat sitten menossa suoraan tai kääntymässä oikealle tahi vasemmalle.

Vaikka täällä ei siis ole ikinä mitään selkeää hetkeä, jolloin olisi juuri minun vuoroni mennä turvallisesti, järjestely tuntuu sopivan minun tapaani ajatella ja toimia. Risteyksestä saa mennä heti, kun siinä näyttäisi olevan tilaa. Omalla vastuulla. Se on äärimmäisen tehokasta, kun ei tarvitse odotella pitkiä turva-aikoja valojen vaihtumista. Käytännössä tilaa on tietenkin kuitenkin pääasiassa silloin, kun itsellä sattuu olemaan vihreä valo.

Olennaisinta on kuitenkin se, että kaikki ovat samassa veneessä: liikenne ei ole aggressiivista eikä kohtuuttoman vaarallista, ainoastaan opportunistista. Suomessa pelkään välillä pyöräillä isommilla teillä autojen seassa, mutta täällä en pelkää lainkaan sompailla sotkimellani keskellä kahden kuusikaistaisen tien risteystä odottaen omaa koloani kääntyä vasemmalle. Koskaan en ole kääntymisaikeissani ainoa pyöräilijä, ja vaikka juuri silloin olisinkin, ovat autoilijat tottuneet kaltaisiini. Ne tulevat iholle, mutteivät päälle. Eikä kukaan menetä hermojaan, vaikka pujahtaisitkin siitä aivan edestä. Torvet ja kilikellot eivät soi vihaisena; ne vain varoittavat lähestymisestään.

Suomessa pelkään etenkin pyörällä liikkuessani jatkuvasti myös sitä, että rikon huomaamattani jotain sääntöä. Väistämissäännöt eivät ole ne kaikkein helpoimmat, ja koen kotikaupungissa velvollisuudekseni toimia esimerkillisesti ja lainmukaisesti – koen tarvetta olla kiltti tyttö, jotten ainakaan itse mustaisi muiden pyöräilijöiden mainetta. Täällä sen sijaan koen olevani pyörän selässä todella vapaa: voin luottaa omaan arviointikykyyni ja maalaisjärkeeni jonkin ulkoa opetellun sääntökirjan sijaan.

Käytännöllisen liikennekulttuurin lisäksi on kyllä mainittava, että on täällä infrastruktuurikin aivan eri mallilla kuin Suomessa. Jokseenkin jokaisen vähänkin isomman (lue: enemmän kuin yksi kaista suuntaansa) tien molemmin puolin kulkee leveä pyöräkaista, joka on paitsi erotettu aidalla autotiestä myös vähintään kynnyksellä tai muilla esteillä kävelytiestä. Lisäksi nämä pyörätiet ovat autokaistojen tapaan yksisuuntaisia, ja yksisuuntaisuutta noudatetaan yllättävän uskollisesti. Risteyksissä pyöräilijöille on selkeät omat paikat; myös niille vasemmalle kääntyjille on maalattu katuun sinänsä huimapäisen näköinen odotuspaikka aivan keskellä risteystä.

Kyllä täällä kelpaa pyörällä kulkea.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

3 comments

  1. Cecilia

    Lähetäpä joskus kuva viimeisestä 🙂

  2. Aikomus olisi kyllä saada kuva räpsäistyä, mutta toistaiseksi vain ei ole saanut aikaiseksi. Silloin, kun itse siinä keskellä risteystä odottaa valojen vaihtumista ja autojonojen harvenemista, ei juuri tule mieleen kaivaa kameraa laukusta. Eikä sieltä oikein hyvää kuvaa kai saisikaan; parempi olisi päästä ottamaan kuva jostain sillalta yläpuolelta tjsp. Yhden mainion kuvauspaikan kyllä bongasinkin keskellä erästä pääkatua, mutta valitettavasti minä olin silloinkin siellä alhaalla keskellä enkä siellä ylhäällä sillalla.

    Joku päivä, joku päivä.

  3. Päivitysilmoitus: Vielä paikallisesta liikenteestä, ja hieman naputustakin « Angina ja muita sairauksia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: