En pidä itseäni erityisen hyvänä smalltalkkaajana. Usein määrittelen itseni suorastaan ujoksi, mikä ei kyllä taida vastata täysin totuutta: täysin tuntemattomien ihmisten seurassa saatan olla hyvinkin suulas, jos koen sen tarpeelliseksi enkä satu juuri silloin olemaan huonolla tuulella.
Muuttoa järjestellessäni ajatus uudesta alusta ja uusista kokemuksista lähestulkoon tyhjältä pöydältä tuntui todella houkuttelevalta, vaikka osasin tietenkin ounastella, ettei se pelkkää herkkua ole. Nyt täällä ollessa sen vaikeus alkaa paljastua: palan halusta tutustua uusiin ihmisiin, ymmärtää toisenlaisia kulttuureja ja ajattelutapoja, nähdä aivan erilaisia elämänratkaisuja. Valitettavasti niitä todella kiinnostavia keskusteluja edeltävät kuitenkin ne tavattoman puuduttavat ”mistä olet kotoisin”, ”kuinka kauan olet asunut täällä”, ”miten päädyit tänne”, ”mitä pidät kaupungista”, ”3- ja 5-vuotiaat, molemmat tyttöjä”, ”mies on töissä yliopistolla, minä teen töitä kotoa käsin… no sitä on vähän vaikea selittää”, ”kyllä, Suomessa on lunta” ja ”en vielä juuri lainkaan, mutta opettelen koko ajan” -askeleet.
Yksi ehdoton etu uudesta alusta kuitenkin on: näinä aikoina, kun naamakirjan selaamisesta on tullut samanlaista tuskaa kuin Hesarin keskustelujen tankkaamisesta, on ihanaa ettei joudu arjessaan ottamaan kantaa joko perussuomalaisia vastaan tai rasismin puolesta; sen sijaan voi kaikessa rauhassa nauttia kiinalaisten hyväntahtoisesta ja -tuulisesta arjen rasismista.
Angina ja muita sairauksia 
Päivitysilmoitus: Elämän määrittelemättömyydestä « Angina ja muita sairauksia
Haah-ha-haa! 😀 Tiedän täsmälleen tunteen! ”Kuinka Vanha olet?”, ”Et naimisissa, ei lapsia”, ”Opiskelija!?!” Öö, niin, olen jo insinööri, mutta uudelleen kouluttauduin…. ”Ei naimisissa, ei lapsia!?”