Harrastuksista

Heinäkuun ajan vietän kesälomaa, sillä pikkuinen työnantajani on sen ajan kiinni. Ajankohta on ikävä, sillä kotifasistilla ei todellakaan ole nyt lomaa. Yksinään lomailu on mälsää.

Kauhealla tohinalla olen nyt yrittänytkin keksiä itselleni jotain mielekästä tekemistä, ja menin esimerkiksi liittymään paikallisen kuntosalin jäseneksi. Suomessa en ole ikinä harkinnutkaan huiman hintaisia jäsenyyksiä, mutta täällä yllätyin edullisuudesta: noin eurolla päivässä eli reilulla 350 eurolla vuodessa saa tietenkin käyttää kuntosalia niin paljon kuin sielu sietää, mutta myös räätälöidyn kunto-ohjelman ja ikioman personal trainerin (joka osaa englantia!), vapaan osallistumisen kaikkiin salilla järjestettäviin jumppa-, tanssi- ja joogatunteihin ja vapaan käyttöoikeuden salilta löytyvään 25-metriseen uima-altaaseen. No okei, uima-allas on juuri nyt remontissa ja aukeaa syyskuussa – toivottavasti.

Tilat ovat myös aika hulppeat, suihkut erittäin siistit eikä ruuhkaa ole tähän mennessä näkynyt – henkilökuntaa on ainakin keskellä päivää paljon enemmän kuin asiakkaita, mikä ei Kiinassa ole ihan harvinaista. Mutta ehkä täälläkin innostutaan liikkumaan syksyisin, tai ehkä kaikki kiinalaiset tunkevat salille yhtä aikaa työpäivän päätteeksi ja viikonloppuisin. Mikä sopii kyllä vallan hyvin minulle, joka olen vapaa käymään salilla virastoaikoihin.

Lisäksi keksin, että pitäisiköhän viimein opetella valokuvaamaan. Minähän räpsin lukioaikana innokkaasti kuvia koulun filmikameralla, mutta digiaikaan en koskaan tullut siirtyneeksi enkä ole ikinä omistanut minkäänlaista järjestelmäkameraa. Kun nyt olen sivutyökseni keksinyt alkaa kirjoitella juttuja muutamien suomalaisten sanomalehtien ulkomaansivuille, olisi kelvollisen kameran ostoon hyvä tekosyy: tekstien kylkeen kun halutaan aina kuvitustakin. Nyt pitäisi vain osata selvittää, mikä on edullisin laatukamera aloittelijan käyttöön.

Muksuillekin olemme miettineet harrastuksia, ja kävimme eilen seuraamasta vierestä yliopiston järjestämää lasten taekwondo-tuntia. Jostain syystä korealainen taekwondo on kiinalaislasten keskuudessa nyt Se Juttu – kukaan ei tunnu harrastavan esimerkiksi kiinalaista kung fu’ta. Maassa maan tavalla, joten siellä mekin sitten pällistelimme.

Vanhana karatekana kotifasisti olisi mielellään nähnyt esikoisensa tatamilla valkoisessa pyjamassa, mutta joutui ainakin toistaiseksi pettymään. Vaikka tyttö sinänsä potkimisesta, lyömisestä ja juoksemisesta innostuikin, iski ujous päälle niin pahasti, että laji jäi tasan siihen yhteen katselutuntiin. Jälkikasvu ei taida olla ihan vielä valmis aloittamaan uutta harrastusta umpikiinalaisessa porukassa; katsotaan tilannetta uudestaan syksymmällä, kun takana on sopeutumista kiinalaiseen päiväkotiryhmään. Onhan päiväkodillakin kuulemma tarjolla paljon harrastuksia iltojen ratoksi.

Eiköhän tässä kuitenkin yksi lomakuukausi saada suoritettua kunnialla läpi.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: