Tervettä vainoharhaisuutta

Asenteeni paikalliseen Puolueeseen on vielä muodostumatta. Kukaan suomalainen tuskin on voinut torjua tietoisuudestaan puhetta kiinalaisista ihmisoikeusongelmista, jotka joiltain osin ovat varmaan vielä pullamössömielikuvitustanikin karmeampia ja toisilta osin rankasti väritettyjä urbaanilegendoja.

Suomesta käsin Kiina tuntui käsittämättömältä maalta, jota ei vain voi ymmärtää ja josta ei ikinä voi tietää lopullista totuutta. Kiinasta käsin Kiina tuntuu käsittämättömältä maalta, jota on vaikea ymmärtää ja josta ei ikinä voi tietää lopullista totuutta.

Olen aikuistuessani opetellut ja toivon mukaan ajoittain myös oppinut torjumaan kovin yksipuolisia maailmanselityksiä, joten länsimediaa monipuolisempi totuus Kiinastakin kiinnostaisi kovasti. En kuitenkaan tiedä, kuinka kauan maassa pitäisi asua, ennen kuin oppii lukemaan rivien välistä ja tulkitsemaan uutisia. Tai peräti löytämään tietoa ohi tyhjänpäiväisten lähteiden!

Kävin juttukeikalla erään kiinalaisperheen kotona. Haastattelun aikana kävi ilmi, että perheen isä työskentelee Puolueelle. Eikä siinä vielä kaikki: hänen toimenkuvanaan on paikallisten uskonnollisten yhteisöjen valvominen – siis kommunistisen uskontopoliisin työ. Puolue haluaa varmistaa, että ”kaikki sujuu turvallisesti”, eikä Yhdysvallat pääse horjuttamaan kiinalaista yhteiskuntaa uskontojen kautta.

Syvään juurrutettu on Puolueen pelko mistään mitään tietämättömän suomalaisnaisen mielessä, sillä kyllä minua tuossa vaiheessa kylmäsi. Mukava mies, jonka kanssa olin kovasti sähköpostitellut ja tekstaillut olikin nyt yhtäkkiä pelottavan koneiston lyömäase, joka just heti ottaa niskasta kiinni ja heittää amatööritoimittajan ikkunattoman pakun tavaratilaan. Ja sitten lapsilleni lähetetään lasku käytetystä luodista.

Siinä se pelottava Puolueen mies kuitenkin istui kertomassa työnsä sisällöstä ihan avoimesti, vastailemassa iltapuhdetoimittajaksi tietämänsä länsimaalaisen lukemattomiin uteliaisiin kysymyksiin. Toisaalta, kun se länsimaalainen kysyi suostuisiko mies kertomaan työstään ihan julkisesti lehdessä, tuli seinä vastaan. Ei, ei sellaisesta aiheesta uskalla omalla nimellä puhua, eikä toimittajankaan kannata siitä juttua tehdä, ”kun tarkoitus on ilmeisesti asua vielä pari vuotta Kiinassa”.

Enkä minä nyt sitten edelleenkään tiedä, kuinka paljon tässä pitäisi pelätä ja mitä. Lukevatkohan ne suomalaisia blogeja?

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: