Teknologian iloja, osa 2

Tehtävä: katso USB-tikulta löytyvä elokuva television ruudulta. Kotiteatterin mukana on kyllä tullut USB-liitännällä varustettu DVD-soitin, mutta soitin heikentää jostain tuntemattomasta syystä suoraan soittimeen kytketyiltä USB-tikuilta pyörivien tiedostojen kuvanlaatua. Elokuvan voisi myös aina tietenkin vanhanaikaisesti polttaa DVD-RW-levylle, mutta se kestäisi puoli tuntia ja leffan ääreen tekee mieli päästä heti.

1. yritys: televisioon ja kotiteatteriin vakituisesti yhdistetty läppäri.

Kaikki alkaakin hyvin, mutta pian on ilmeistä että katsottava tiedosto on muutaman vuoden ikäiselle ja ylikuumenemiseen taipuvaiselle tietokoneelle turhan laadukas ja iso. Kuva nykii etenkin nopeammissa kamera-ajoissa ja pikselipuuroutuu vaikeammissa tehostekohtauksissa.

2. yritys: kotifasistin työläppäri.

Elokuva pyörii uudehkossa koneessa mainiosti, mutta aiemmin mainiosti televisioon yhdistynyt läppäri ei suostukaan enää yhdistymään kunnolla: tv-ruutu puristaa tietokonenäkymän horisontaaliseksi viivaksi keskelle näyttöä. Seuraa erinäisten asetusten viilaamista sekä läppärissä että televisiossa. Hetken aikaa kuva onkin kunnossa, mutta elokuvan käynnistyessä se venähtää taas vääriin mittasuhteisiin.

3. yritys: oma työläppärini.

Käy ilmi, ettei harvinaisempi tiedostomuoto pyöri millään koneeltani löytyvällä toisto-ohjelmalla. Ryhdyn lataamaan netistä uutta ilmaista soitinta, mutta sivustolla on ilmeisesti vaikeuksia ja lataus on hidasta: 20 megan asennustiedostoa pitäisi odottaa kaksi (!) tuntia. Samainen exe-tiedosto löytyy onneksi kuitenkin kotifasistin koneelta, josta se siirtyy näppärästi USB-tikun avulla omaan koneeseeni. Asennan ohjelman vaivattomasti.

Jostain syystä koneeni ei kuitenkaan suostu yhdistymään televisioon kunnolla: kotiteatterista kuuluu ääniraita, mutta kuva puuttuu. Mikä pahinta, myös läppärin näyttö valahtaa mustaksi heti koneen yhdistyessä televisioon. Muutaman sekunnin kuluttua kone kaatuu.

4. yritys: huonompi tiedosto.

On kulunut jo selvästi yli puoli tuntia eli DVD-levyn polttamiseen kuluva aika. Jälkiviisaus ei kuitenkaan ole viehättävää, joten päätämme katsoa vanhalla läppärillä elokuvasta pienemmän ja laaduttomamman version, joka on lisäksi riemuksemme tekstitetty kuulovammaisia varten. Alun vitutuksen jälkeen tekstitykset (”horns hooting”, ”speaking Russian”, ”groans”, ”gun clicking”) alkavat kuitenkin viihdyttää. Myös huonompi tiedosto pikselipuuroutuu animaatiokohtauksissa, muttei sentään enää nyi.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

One comment

  1. martsa

    kiitos nauruista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: