Nuoruusmuistojen kaivelu kannatti yllättävällä tavalla. Kun nyt kerran löysin kadehdittavan hienon valokuvan (ks. edellinen merkintä), piti käydä Spotifyssä kurkkimassa millainen levy niin kauniin kuvan takana piilee – niin, kyseinen valokuvahan on siis myös levynkansi. Ja toisin kuin hyvistä bändeistä erkaantuneiden laulajien soolourilta olen tottunut odottamaan, levy ei ollutkaan silkkaa kuraa.
Joten nyt hieno kuva johti hienon levyn äärelle (sillä musiikillisia teoksia en musiikillisesti lahjattomana lainkaan kadehdi), voin kääntää ahdistuksen voitoksi ja luoda kyseisen levyn tahdissa ainakin yhden taulun. Tätä maailmanvalloitusta ennakoiden kävin jopa tänään penkomassa paikallista taidekatua ja toin kotiin muutaman metrin kangasta taulupohjaa varten. For the win!
Mikäli ei ole jo liian myöhäistä: siirappivaroitus! Älä paina play-nappulaa mikäli olet kovin allerginen tyttömusiikille (joskin kotifasistikin taisi ihan pikkaisen salaa levystä tykätä).
