Aalloista

Sanyan loma ei vastannut odotuksia: kaupunki ei ollut suinkaan täynnä lomailevia kiinalaisia (siitä huolimatta että niitä oli kaiken kaikkiaan liikkeellä rapiat 300 miljoonaa); missään ei tarvinnut erityisesti jonottaa ja ravintoloissa hämmensi lähinnä tyhjyys. No, pikkulasten kanssa me taidamme kyllä aterioida normikiinalaisturistia varhemmin, mutta silti. Edes ne oletettavasti lukuisat venäläiset eivät ilmeisesti päässeet kaupungin keskustaan tai muille uimarannoille sieltä omasta Russia Townistaan Dadonghaista. Me otimme vahingon takaisin ja lounastimme lähtöpäivänä venäläisalueella – en suosittele.

Viikon lomaan mahtui yksi taifuuni (loman alkajaisiksi) ja yksi trooppinen myrsky (loman päättäjäisiksi), ja siinä välissä ehdimme kastua sateessa, meressä ja uima-altaassa sekä palaa auringossa. Hotellihuone(isto) oli tilava ja miellyttävä, mutta hotellin palvelu oli ala-arvoista ja melkein pilasi loman. Kuitenkin vain melkein, sillä niissä tyhjissä ravintoloissa söimme erinomaisesti ja näimme taksikuskin ex tempore -ehdotuksesta hauskoja apinoita sekä henkeäsalpaavia maisemia korkealla köysiradalla vaappuen.

Loman aikana ehti vieläpä nousta valtava koti-ikävä, ja nimenomaan ikävä Suomeen. Mutta kyllä se paluu Nanjingiinkin hyvältä tuntui.

Kaiken kaikkiaan loma oli oikeastaan Kiina-kokemus pienoiskoossa: raivostuttavia epäkohtia ja ihastuttavia onnen hetkiä. Kun Suomi-ikävä on parin päivän Nanjing-elämän jälkeen taittunut, on pintaan noussut taas euforia. Nuo koko kaupungin peittävät hämyisät ja viilentävät puut; ne käsittämättömän kattava ja toimiva pyöräkaistaverkosto; ne aivan pöhköt ja pimeät alkuasukkaat; ne nerokkaat kirjavista lähtökohdista saapuneet expat-nomadit; se iki-ihana hämärällä sivukujalla asuva räätäli, joka taikoo minulle pilkkahintaan kostyymin toisensa jälkeen; se edullisen hintatason ansiosta saatu ylimääräinen vapaa-aika, jonka ansiosta tätä kaupunkia ehtii katsella enemmänkin.

Yhtenä päivänä tulen hulluksi kaiken tämän toimimattomuuden ja erilaisuuden edessä; toisena päivänä tajuan eläväni elämäni parhainta ja ainutlaatuisinta aikaa. Elämä ulkomaalaisena Kiinassa on kuin uusi murrosikä, vai olisiko tämä sittenkin jo keski-iän kuohuja?

Onneksi en ole koskaan ollut laimeuden ystävä; parempi överit kuin vajarit.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

One comment

  1. Heips, Olen seurannut teidän Kiinan elämää tämän blogin alausta alkaen. (Ja vähän ehdin seurata sitä edellistä.) En ole ehkä aiemmin jättänyt kommentteja vieraillessani…? Mutta nyt ajattelin tulla kertomaan, että koska olen tykännyt seurata kirjoitteluasi, olisi blogistani noudettavissa ”kiertopalkinto” 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: