Napinalista

Ei pidä käydä liian euforiseksi, joten ajattelin kokonaiskuvan antamiseksi luetella muutaman ärsyttävän asian. Koska eivät ne maailmasta lopu.

Verohallinto. Olen suhtautunut vero.fi-verkkosivustoon varsin kaksijakoisesti: sinänsä valtiolliseksi elimeksi sivustolta löytyy harvinaisen paljon hyödyllistä tietoa. Toisaalta sivustolta löytyy harvinaisen paljon tietoa, joten juuri sen minun sillä hetkellä tarvitsemani tiedonjyväsen esiinkaiveluun voi hyvinkin kuluttaa puoli työpäivää. Mutta tämä nyt on vain pientä napinaa; ne tiedot nyt kuitenkin yleisesti ottaen ovat siellä.

Mutta annas olla, kun jokin erityistapaus ei sivulta löydykään (yritäpäs itse siirtyä kk-palkkaisesta normityöläisestä a) freelanceriksi b) EU:n ulkopuolelle c) väliaikaisesti) vaan verovirkailijaan pitäisi ottaa yhteyttä. Sähköpostiosoite? Ehei. Ota yhteyttä -lomake? Ehei. No, onneksi jokainen kansalainen saa sentään kirjautua sisään omiin verotietoihinsa, joten sieltä varmasti löytyy verkkopankin postin kaltainen yhteydenottokeino? Ehei.

Voi lähettää vaikka kirjeen – se vie Kiinasta perille vain kaksi kuukautta! Tai sitten voi soittaa virka-aikana – sääli, ettei ainakaan meidän kiinalaisista kännykkäliittymistämme voi soittaa ulkomaisiin numeroihin. Osoitteenmuutoksen (joka ei vastoin ennakko-odotuksia siirtynytkään maistraatilta verokarhulle) voi sentään lähettää faksilla – jollainen pienen hakemisen ja kummastuneiden katseiden jälkeen löytyi lopulta isosta hotellista. Se faksinumero piti toki keksiä lähinnä omasta päästä, koska tietenkään sillä faksin käyttöön ohjaavalla sivustolla ei sentään kerrota mihin numeroon viesti kannattaa lähettää.

Toimitusajat. Kiinassa lähes kaupalla kuin kaupalla on maksuton tai edullinen kotiinkuljetus; kivahan se on. Mutta kun tilaan Shanghaista ruisjauhoja, juustoa ja muita välttämättömyyksiä, ilmoittavat he tänä iltana toimittavansa tuotteet huomenna klo 13-15. Klo 13-15? Eivätkö ihmiset tee täällä töitä? Jopa minun kaltaiseni lusmu on juuri tuohon aikaan hakemassa lapsia päiväkodista, tai no huomenna ilmeisesti ei. Pitänee tyhjentää kalenteri koko iltapäiväksi, sillä toistaiseksi yksikään kauppa ei ole oikeasti noudattanut etukäteen sovittua aikataulua vaan tullut milloin sattuu. Yleensä myöhässä.

Yle Areena. Mikä siinä on, ettei mitään koskaan voi katsoa pätkimättä? En muista katsoneeni Areenalta yhtään lähetystä ongelmitta Suomessakaan. Vai olenko se vain minä? Pari tuntia kättelyä muuttuu äkkiä kolmeksi, kun välissä on liian paljon taukoja. Kansa vaatii mekkoja tauotta!

Kananmunalliset reseptit / salmonellalliset kananmunat. Miksi kaikissa kivoimmissa resepteissä lopputulos sisältää raakaa tai kehnosti kypsennettyä kananmunaa? Jotkut meistä asuvat maissa, jossa kypsentämättömistä kananmunista tulee iso pipi. Vaadin kananmunattoman pikeeriohjeen!

Liipasinherkät hissit. Kiinalaisia moititaan usein käytöstapojen puutteesta, kun väki rynnii estottomasti kyynärpäitä käyttäen toistensa päälle ehtiäkseen sisälle metroon tai hissiin, mieluiten ennen kuin ulos pyrkivät ovat kerinneet poistua oviaukosta. Tästä ei kuitenkaan käy syyttäminen vain huomaavaisuuden puutetta, vaan kiinalaisia hissejä*: niiden ovet nimittäin sulkeutuvat sillä punaisella sekunnilla kuin viimeinen ulostautuja on vetäissyt takkinsa helman oven raosta. Ihan oikeasti; monen monituista hissiä on mennyt nenän edestä, kun olen sattunut seisomaan vain 30 sentin päässä aukosta enkä tismalleen oven välissä ihmisten poistuessa.

Käyttäydy siinä sitten kohteliaasti, kun arvon insinöörien mielestä hissikyydin voi ansaita vain telomalla pari kanssakulkijaa. Kyllä minua taas katsotaan rumasti kun tulen näine tapoineni takaisin Suomeen joku päivä.

*Valitettavasti tämä koskee myös mm. Koneen hissejä – mainiosti on onnistuttu lokalisoimaan nekin tuotteet.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

2 comments

  1. Mikko

    Heh! Tuo kiinalaisten hissien ominaisuus on hauska. Olen kerran jos toisenkin paiskannut (koulutusmielessä) sisään rynniviä kiinalaisia edestäni takaisin käytävään kun olen poistunut hissistä. Ovi tietysti pamahtaa selän takana kiinni ja kerrokseen jää happamia ja siltä haisevia kiinalaisia. Mutta olen ottanut sen linjan että minua ei piru vieköön tönitä. Jos kerran käyttäydytään kuin apinat niin kohtelu on sen mukaista.

  2. Mä en ikinä kehtaa tehdä niin, vaikka joka kerta mieli tekisi! Tai sanotaanko että kyllä mä hissistä astuessa kävelen aika suoraa reittiä enkä edes kiepauta hartioita tilaa tehdäkseni, mutten kuitenkaan sen aktiivisemmin tee vastarintaa. Lasten ollessa mukana käytän niitä kylläkin aseena: kun lähettää pari alimittaista kiharablondia ovesta ulos ensimmäisenä, tulee kummasti tilaa muidenkin astua ulos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: