Pimeys

Lennän ensi maanantaina reiluksi viikoksi Suomeen; kyseessä on ex tempore -reissu, joka johtuu yksinomaan hautajaisista. Varsin läheinen mummoni veti viimeisen henkäyksensä, ja nyt pitäisi käydä heittämässä hyvästit. Täältä Kiinasta käsin menetys ei ole tuntunut vielä oikeastaan miltään, jos sallitte näin kylmäkiskoisen paljastuksen; eihän mummoa täällä muutenkaan päässyt näkemään tahi kuulemaan Skype-taitojen ja internetin puuttuessa. Arvelen, että hautajaisissa voi kuitenkin tulla tippa linssiin ihan uudella tavalla.

Myönnän, että synkeämmällä tekosyylläkin pykäisty Suomen-reissu on kuitenkin mukava asia, joskin arvelen vollottavani silmät punaisena koko menolennon perhettäni ikävöiden. Minulla on aika lyhyt ja huono track record näissä eroasioissa, ja nyt taitaa tulla uusi ennätys yksinolosta. Tai no en minä tietenkään siellä yksin ole vaan toivottavasti monenlaisten sukulaisten ja kavereiden seurassa, mutta kuitenkin.

Vaan silti; Suomi. Talvella. Kyllä minä lunta kaipaan, mutta vain ihan vähäsen. Sellaisen viikon verran. Saa nähdä, onko sitä Keski-Suomeen siunaantunut. Helsinkiin nyt ei varmasti ole. Ja jos söisi ruisleipää. Ja joisi jotain pale alea.

Yhtä en kaipaa lainkaan: pimeyttä. Muistan lähestulkoon joka päivä kiittää onneani siitä, että täällä päivät ovat nyt kymmentuntisia ja aurinko paistaa käytännössä joka päivä. On ihanaa, että on valoisaa kun herään. On ihanaa, että on valoisaa kun haen lapset päiväkodista. On valoisaa aina, kun minulla on asiaa ulos.

Kun pimeys siinä iltakuuden maissa tulee, olenkin yhtäkkiä kovin väsynyt. Melko säännönmukaisesti nukahdan ihan vahingossa siinä vaiheessa hetkeksi sohvalle ja herään tunnin kuluttua virkeänä ja hyvinvoivana. Mitä siitä tulisi, jos tarvitsisi muutaman tunnin päiväunet joka päivä siinä kahden kolmen maissa?

Toivottavasti hautajaiset, aikaerorasitus ja käsittämätön pimeys eivät käy liikaa voimille vaan osaan jopa nauttia synnyinmaastani.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

2 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: