Vierailu Suomessa oli hämmentävä. Ajattelin visiitin tehoavan hyvin tuleviin koti-ikäviin, kun pääsee korvaamaan kullattuja muistoja pimeällä räntätodellisuudella ja muistuttamaan itseään siitä, ettei se Suomi mikään ihmeellinen satumaa ole.
Reissu oli kuitenkin hyvin intensiivinen ja ennen kaikkea miellyttävä. Ymmärtäähän sen: kun vierailu oli yllättävä ja harvinainen, aika monet ystävät näkivät ylimääräistä vaivaa päästäkseen tapaamaan minua. Päivisin oli lounastreffejä ja iltaisin vierailuja pubeissa sekä kodeissa; ei siinä ehtinyt kamalasti pysähtyä, ei silloinkaan kun Keski-Suomeen matkalla olleesta autosta pimahti tuulilasinpyyhkinten moottori Mäntsälän kohdalla ja ooppeli vaihtui taksiin, pariin bussiin sekä jokuseen asemaravintolaan.
Paluumatkalla kone oli täynnä (toisin kuin menomatkalla); ennen kaikkea kone tuntui pursuavan kiljuvia kiinalaisia vauvoja. Ylipainoista laukkua oli haastavaa raahata miljoonissa portaissa (aikamoinen neronleimaus matkustaa Shanghaissa Pudongin lentoasemalta rautatieasemalle Maglevilla ja kahdella metrolla mukavan ja kohtuuhintaisen taksin sijaan) ja vielä Nanjingissa jämähdin liikenneruuhkaan (kun viisastuneena valitsin taksin niiden miljoonien portaiden päästä löytyvän metron sijaan).
Eilen näin kuitenkin paikallisia ystäviä harvinaisen hyväntuulisissa merkeissä ja tänään aikaerorasitus on alkanut helpottaa. Kyllä se tästä. Edessä on sentään elämän ensimmäinen kiinalainen uusivuosi Kiinassa, niin, ja ensi viikon lopussa uusi reissu sinne Shanghain lentoasemalle. Silloin otamme kyllä taksin, vaikka päämääränä onkin vain lentokenttähotelli ennen varhaisaamun lentoa Phnom Penhiin. Loma, loma!
