Yksi ekspatin elämän rajapyykki on nyt saavutettu, ei sitä enää voi kiistää: elän nyt sitä vaihetta, että tämä uusi ihana kotimaa on vain täydellisen Väärin. Kaikki on ihan Tyhmää, ja kaikki ihmiset ovat ihan Syvältä. Ainakin, jos alkaa yhtään ajatella eikä yritä pidätellä itseään poliittisen korrektiuden ja diplomaattisuuden nimissä.
Asiaa ei ole yhtään helpottanut se, että olen tämän vuoden aikana ehtinyt käydä jo Suomessa, Kambodzassa ja Vietnamissa. Jotka tietenkin ovat kaikki kolme lukemattomilla tavoilla Paljon Parempia. Tai ainakin Suomessa on lunta ja kahdessa jälkimmäisessä lämmintä. Täällä on viileää ja ajoittain sateista.
Mutta ennen kaikkea jokaisessa kolmessa maassa selviää kaikenlaisesta arkisesta asianhoidosta kielellä, jota osaan erinomaisesti – siis joko suomella tai englannilla. Täällä ei voi edes kaupasta kysyä tulitikkuja käyttämättä älypuhelimen sanakirjaa, kun eivät myyjät ymmärrä omasta mielestäni vallan mainiosti äännettyä kiinaani. Ja silloinkin vastauksena on meiyou, meillä mitään tulitikkuja ole.
Ei tulitikkuja, ei sokeroimatonta leipää, ei riistohinnoittelematonta tuoremaitoa, ei kermaa, ei kahvia, ei voita, ei juustoa joka ei ole sulatejuustoa, ei makkaraa joka ei maistu esanssikarkille, ei minkäänlaista englanninkielistä luettavaa, ei elokuvia jotka eivät joko ole pliisuja piirrettyjä tahi kiinalaisia historiallisia eepoksia ja teinityttöjen tunne-elämälle suunnattuja rakkauskertomuksia, ei kelvollista valkoviiniä, ei hyvää suklaata..
[vetää henkeä]
… ei minkäänlaista palvelukulttuuria, ei jonotustaitoja, ei liikennekuria eikä varsinkaan ennakoitavuutta, ei ainoankaan vieraan kielen taitoa, ei sarkasmia, ei lämpöeristeitä, ei yli koon 38 naistenkenkiä, ei lasten sukkahousuja, ei kumisaappaita, ei vessapapereita kestävää viemäriverkostoa, ei talouspaperirullia, ei kauniita astioita, ei liinavaatteita joissa ei ole pieniä pastellikukkia…
Jos jotain hyvää on sanottava, niin totta puhuen olen aika yllättynyt että ehdin asua täällä näinkin kauan ennen heilurin keikahtamista tähän laitaan.
Kuvassa tuk-tuk-kuski pitämässä siestaa Phnom Penhissä. Niisk. Tuk-tukeilla oli niin kätevä siirtyä paikasta toiseen.
Angina ja muita sairauksia 
Näin Suomesta luettuna tälläinen tuottaa mukavan itsetyytyväisyyden tunteen. 🙂
Toivottavasti purkautuminen paransi oloa!
Toivottavasti kiinalaiset ei koskaan tajuais kerman, kahvin, voin ja suklaan hyvyyttä. Mitä siitä seuraisi maapallon kantokyvylle. Vai pitäiskö meidän sen jälkeen syödä korvikkeita iik.