Erikoisista tavoista ja joukkovoimasta

Muistan vielä Suomessa asuessani lukeneeni jostain expat-blogista tai -keskusteluryhmästä, että Kiinassa asuminen tekee suvaitsevaisestakin länsimaalaisesta rasistin. Luulen tajunneeni jo silloin hieman mistä on kyse; kiinalaisilla on lukemattomia omituisia tapoja, joiden kanssa eläminen ei ole erilaiseen menoon tottuneelle kovinkaan helppoa. Ja niitä kiinalaisia on niin kamalan paljon, joka puolella. Varsinkin täällä Kiinassa.

En tiedä, olenko samaa mieltä väitteestä; riippunee rasismin määritelmästä, joka on mielestäni kaikkea muuta kuin itsestäänselvä.

Jonotustaitojen puute, täydellinen ennakoimattomuus liikenteessä, kovaääninen lörpöttely puhelimeen, syljeskely, lasten kakatus julkisilla paikoilla, avoin tuijotus, tuntemattomiin lapsiin koskeminen sekä kielitaidottomuus kävivät kyllä ilmeiseksi heti alussa, mutta eivät ne haitanneet. Ne olivat täysin odotettavia kääntöpuolia sille eksotiikalle, jota tänne tultiin oppimaan. Lähinnä näille piirteille oli hauska nauraa leppoisasti omassa porukassa.

Nyt on kuitenkin yhä useammin hetkiä, jolloin kiinalaiselle käyttäytymiselle ei ole niin helppo nauraa. Liikenteessä korpeaa, että vaikka kuinka soitat kelloa päästäksesi sen täysin keskelle väylää poikittain haaveilemaan jääneen skootteristin ohitse, ei tämä reagoi millään lailla vaan tiedostaa olemassaolosi ilmeisesti vain jos töytäiset mopoansa. (Silloin tulee huutoa ja nyrkin heristelyä.) Ja mikä ihme siinä on että kaikkien kaksipyöräisten on odotettava valojen vaihtumista keskellä suojatietä, olisiko se nyt niin kamalaa jos joutuisi viettämään ne muutamat kymmenen sekuntia siellä kahden metrin päässä omalla paikalla ja päästäisi ne jalankulkijat, emmätiedä, vaikka pois tieltä ennen kuin itse haluaa liikkeelle?

Enkä enää jaksa yhtään hymyillä yhdellekään hyväntahtoiselle kiinalaistädille, joka ihan pikkuisen vain haluaisi tarttua lapsiani ranteesta ja hypistellä näiden hiuksia. Ja kun lapset huutavat tädille takaisin äkäisesti (kiinaksi) sekä näyttävät kieltä, en yhtään toru. Valokuvaankaan en enää lapsiani anna, elleivät erityisesti itse pyydä päästä.

Sanalla sanoen: kasvottomien kiinalaisten joukkojen käyttäytyminen on rasittavaa. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan sen, että jokainen kiinalainen jonka kanssa olen päässyt enemmän juttelemaan (ja niitä on aika paljon, kun työkseen haastattelee paikallisia) on ollut miellyttävä, ystävällinen, avoin ja hyväntahtoinen. Mutta se, näkyykö hyväntahtoisuus julkisella paikalla keskellä mustapäistä massaa, onkin sitten eri asia. Ja tietty eri asia on sekin, miten sitä hyväntahtoisuutta tuo ilmi.

Minulla on siis hyvinkin mukavia kokemuksia yksittäisistä kiinalaisista, mutta ajoittain sellaisten esiintyminen laumassa on hyvin… raskasta.

Kuvassa lauma kiinalaisia.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: