Sarjakuvaprojektista

Hiljaisuuttani voi tulkita monellakin tavalla: joku saattaa arvella, että sarjakuvaprojektini on lähtenyt niin huimaan lentoon, etten ehdi välissä juuri muuta tehdäkään. Joku toinen taas ajattelee, että eipä siitä tainnut mitään tulla, kun ei mitään kuulukaan. Molemmat ovat totta, mutta ensimmäinen ehkä hieman enemmän.

Olen todellakin viettänyt vähän liikaakin aikaa sarjakuvaprojektini parissa. Tai, no, ei omasta mielestäni liikaa, mutta voisi sillä ajalla tietty tehdä jotain muutakin. En vain juuri nyt keksi mikä olisi tärkeämpää, jos jätetään huomiotta se yksi iltapäivä kun olin juuri vaihtanut ilmaisesta Comipro-ohjelmasta edulliseen Comic Lifeen ja päädyin lähimmä tiuskimaan jälkikasvulle, kun olisin lastenhoidon sijaan halunnut mieluummin istua ruudun ääressä väkertämässä.

Tähän mennessä projekti tuntuu kuitenkin mukavalta haasteelta niin on- kuin offline. Olen harjoitellut maalaamista hieman huolimattomammin, nopeammin, sarjakuvamaisemmin – parhaimmillaankin vain tyydyttävillä tuloksilla. Mutta opettelu sekin lienee jonkin arvoista, vaikkei lopputulos olisikaan aivan sitä mitä haluaisi.

Vieläkin suurempi haaste on sitten piirustusten ja maalausten siirto lopulliseen muotoon; layoutit saa onneksi helposti edellä mainituilla ohjelmilla laadittua, mutta jos kuvia pitäisi muokatakin, olen aivan onneton. Sanoisin, että maailmasta ei löydy toista yhtä tumpeloa kuvankäsittelyohjelmien käyttäjää kuin minä, mutta tilastollisesti ajatellen jossain sademetsässä voi kyllä asua vielä joku kädettömämpikin.

Joten sovitaanko niin, että kaikki se rosoisuus on tahallista, tietoinen taiteellinen valinta? Hyvä.

Olen saanut piirrettyä, skannattua ja leiskattua prologin ja pienen pätkän ensimmäistä lukua. Ajattelin julkaista ensimmäiset aikaansaannokseni siinä vaiheessa, kun ensimmäinen luku on valmis. Ohessa kuitenkin ensimmäisen luvun ensimmäinen ruutu siinä muodossa, kuin se tällä hetkellä on. Mikä tarkoittaa sitä, että se varmasti vielä muuttuu. Johonkin suuntaan. Esimerkiksi johonkin vähemmän, öh, klassiseen fonttiin. Mikähän olisi hyvä fontti? Ja mitenköhän disainaisi tuota lukujen numerointia?

Jotenkin alan aavistella, että käsissä on ikuisuusprojekti.

P.S. Eilen pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa sandaaleja. Jep, täällä on suomalainen kesä. Ihan jees.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

4 comments

  1. ajattelematta-sanasta puuttuu 1 t-kirjain 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: