Etsiskelystä

Parin viikon sisällä tulee täyteen vuosi Kiinassa. Ei se siltä tunnu, ehkä parilta kuukaudelta vain.  Vuosi on ollut silti merkittävä, eikä vähiten sellaisen hyvin kliseisen oravanpyörästäirtautumisen ja omanitsenetsiskelyn vuoksi. On ollut aikaa ajatella, tehdä mitä huvittaa. Senpä vuoksi alkaa nyt olla hieman perillä siitä, mitä oikeasti huvittaa tehdä.

Ei tässä ole ollut apuna pelkästään aika, vaikka se onkin varmasti se isoin tekijä; ympäristön vaikutus kuitenkin näkyy myös. Kun kaveripiiriin on osunut erityisen taiteellista väkeä, on rohkaistunut itsekin kokeilemaan uutta. Niin kuin vaikkapa sitä sarjakuvaprojektia.

Toisaalta Kiinassa väellä tuntuu olevan pienempi kynnys työllistää itse itsensä. Yksikin kiinalaiskaveri jätti fiinin toimistotyön ja perusti nuudelibaarin, koska kravatti alkoi kiristää eikä Nanjingista löytynyt mistään yhtä hyviä nuudeleita kuin hänen kotikaupungistaan. Jenkkiystävä puolestaan suunnittelee opettajanpestistään luopumista ja taidekahvilan avaamista.

Itseäni alkoi kovin kutkuttaa ajatus leipomon perustamisesta. Suomessa en ole mikään erityisen lahjakas leipuri, mutta täällä Nanjingissa länsimaisia leivonnaisia on tarjolla niin vähän, että kysyntää voisi löytyäkin. Ainakin jos uskoo ekspatpiiriä, joka tähän mennessä on huolehtinut kakkujeni kulutuksesta. Ja ruisleipää ei takuulla kukaan muu täällä kaupittelisi!

Täydellisintä olisikin, jos voisi työskennellä osapäiväisenä freelance-toimittajana, osapäiväisenä leipurina, osapäiväisenä akryylimaalarina ja osapäiväisenä sarjakuvataiteilijana. Ja saisi rahaa siitä kaikesta.

Ikävä todellisuus vain on, että Kiinaa on jäljellä enää reilu vuosi. Ehkä. Ainakaan mitään leipomoa ei tällaisessa ajassa kannata ruveta pystyttämään. Yritänkin nyt töniä sitä taidekahvilaa harkitsevaa kaveria toteuttamaan suunnitelmansa ja ottamaan minut palkkalistoilleen leipojaksi; sinnehän saisi sitten samalla niitä taulujakin esille ja myyntiin. Kirjoittamisestahan minulle jo maksetaan. Mistähän saataisiin vielä sponsori sarjakuvailulle?

Yhtäkkiä muutto pois Kiinasta tuntuu olevan jo aivan liian lähellä. Minähän olen vasta pääsemässä vauhtiin!

Kuvan jouluisen marsipaanikakun liittymistä aiheeseen ei tarvinne selittää. Tai selitetään nyt sen verran, etten ole tullut ottaneeksi kuvia kakuista sitten joulun, joten keväisempää leivontakuvitusta ei nyt vain tähän hätään löydy.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: