Kyllä oma huone voi olla hieno asia. Rymsteerasimme viikonloppuna ja heivasimme muksut kerrossänkyineen vierashuoneeseen ja siirsimme maalauskamani vierashuoneesta lastenhuoneeseen. Lapset saivat vastineeksi enemmän valoa ja minä taas enemmän tilaa ja viihtyisyyttä.
Kun vielä eilen ostimme uuteenkin huoneeseen kaiuttimet äänentoistoa varten, ei onnelle ole enää rajaa. Nyt minä istun makuuhuoneen työpöydän ääressä aina palkkatöitä puurtaessani, kun taas kaikki piirtäminen, maalaaminen ja muu hupitoiminta tapahtuu uudessa harrastushuoneessa. Säilyy oikea vire eivätkä luonnoslehtiöt häiritse seireenikutsullaan leivän tuomista pöytään.
Jotenkin sitä tuntee olonsa taas teiniksi; jos vaikka lukkiutuisi huoneeseensa luukuttamaan jotain meteliä ja tekisi vain sitä mitä lystää. Voisi ehkä yrittää kehittää tikusta jonkinlaisen parisuhderiidankin, että voisi nukkua yötkin siellä vuodesohvalla.
Kuten kuvasta näkyy, naisen huoneesta tosiaan löytyy myös ruma nuhjuinen sohva (vuokranantajan jättämä) sekä rumia nuhjuisia kukkatyynyjä (niinikään vuokranantajan tarjoamia).
