Maniasta

Viime päivinä maailma on ollut aika sumuinen, siis myös ikkunan sisäpuolella. Joko olen kilahtanut päästäni hieman normaalia pahemmin tai sitten olotila on vain jetlägin, päiväkodin kesälomasta aiheutuneen arjettomuuden, pienen flunssan ja taiteellisen inspiraation harvinaislaatuisesta yhteentörmäyksestä. Itselläni ei sinänsä ole mitään valittamista; olo on lähinnä surrealistinen ja ennen kaikkea taiteellisesti aikaansaava: räpelsin kolmessa vuorokaudessa viisi uutta sivua sarjakuvaa. Onpahan taas vähän marginaalia lomailla julkaisutahdin pettämättä.

Ketään ei toki haittaa se, että kukun öisin neljään tai pidempäänkin maalaamassa; huoneiden seinät ovat sen verran paksuja eikä muksujakaan ole koulutettu nukahtamaan vain täydellisessä hiljaisuudessa, joten maalaushuoneessa luukuttamani musiikkikaan ei häiritse ketään. Ja kun säntillisesti kuitenkin laitan kellon soimaan jotenkin ihmisten aikaan (jotta päiväkodista vielä pari viikkoa lomaa viettävät lapset selviytyisivät jetlägistään), jäävät unet yleensä vähäisiksi. Mutta koska mania, ei se haittaa. Uni on heikkoja varten.

Huonoäitipisteitä taitaa kyllä ropista siinä vaiheessa, kun annan lapsille luvan katsoa Muumeja sekä Tomia ja Jerryä koko päivän päästäkseni itse maalaamaan. Selitän itselleni, että kyllä ne kohta taas pääsevät päiväkotiin ja normaalien lasten elämään. Ja nehän ovat niin ihailtavan omatoimisia, osaavat ihan itse käynnistää tietokoneen ja tarvittavat ohjelmat (koska DVD-soitin on rikki ja levyjä pitää katsoa koneen kautta). Että eikös se ole vähän niin kuin yhdistetty IT- ja mediakasvatuskoulutusjakso?

Eilen syötiin lounaaksi muroja, koska niitä ei tarvitse valmistaa ja siten maalaushuoneen ulkopuolella vietetty aika pysyi minimissään. Huomenna aion uskaltautua kodin ulkopuolelle, ihan vain tarkistaakseni onko siellä vielä maailma. Ja pikkuisen päästäkseni pois siivoojan tieltä. Sen verran luterilainen sosialisti olen nimittäin vieläkin, että minusta on kiusallista katsoa toisen ihmisen siivoavan kotiani samalla kun itse luen sohvalla kirjaa tai piirustelen tuhruja luonnoslehtiöön.

 

Kuvassa jotain, mitä maalasin eilen. Vai oliko se toissapäivänä? Vai jossain niiden välissä? Ehkä peräti tänään? En ole ihan perillä ajan kulusta.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: