Hyvistä puolista

auringonlaskuKuten arvata saattoi, lähdön tekeminen on emotionaalista vuoristorataa. Kun tietää olevansa muuttamassa melko pian pois, kykenee ihmismieli käsittämättömän tehokkaaseen rationalisointiin: on se kyllä kamalan tyhmä maa tämä Kiina, onpas hirmuisen hienoa että kohta täältä ollaan muuttamassa pois. Samaan tapaan kuin tänne muuttaessa kaikki oli niin maan hienoa ettei missään.

No totuushan on tietenkin jossain siinä välissä, ja rationalisoinninkin tunnistaa rationalisoinniksi. Ei siinä mitään, en minä sitä yritä kamalasti hillitä, kun se kuitenkin tähtää vain oman onnellisuuteni maksimointiin. Kyllä minä ihan vilpittömästi olen sitä mieltä, että tänne tuleminen oli todella mainio päätös ja täällä on ollut mielettömän hienoa asua. Ja ihan vilpittömästi olen sitä mieltä, että kyllä nyt on aika jo mennä jonnekin muualle.

Kun on tovin keksinyt Kiinasta kaikkea ärsyttävää mitä ei varmasti ikävöi, alkaa lähdön lähestyessä myös tajuta jäävänsä kaipaamaan joitain asioita.  Ja tajuta, että onnellisuutta löytyy näköjään hyvin monenlaisista paikoista. Ehkä ei ole niin ihmeellistä, että on euforista makoilla pikkupakkasessa kirkkaan tähtitaivaan alla kuumassa lähteessä luksushotellin yllättävän palvelualttiin henkilökunnan paapottavana, tai että rentouttavan kylpyläviikonlopun jälkeen on paluumatkalla auton kyydissä auringon paisteessa ihana tunkea kuulokkeet korviin ja kuunnella vasta hiljattain bongattua, nykyisin jo uutta lempibändiä. Näitä hetkiä kai löytyy muualtakin.

Mutta voi olla jo vaikeampaa löytää yhtä hyviä paistettuja nyyttejä (tai, no, keitettyjäkään); tai niitä hyviä lammasvartaita joita saa suoraan kadulta parilla eurolla kymmenen tikkua. Ja on aika hienoa, että kuntosalilla ei ole koskaan ruuhkaa, kun se sattuu olemaan hinnoiteltu tällaisille ylipalkatuille expateille sekä paikallisille nousukkaille. Ja on järjetöntä luksusta, että voi pyöräillä vuoden ympäri ilman arktista varustelua ja henkilökohtaista lumiauraa. Joskaan en jää kaipaamaan kiinalaista minäminäminä-liikenneasennetta (ei, suomalaisten minäminäminä-liikenneasenne ei pääse lähellekään paikallista tasoa).

Mikä se uusi kotimaa sitten onkaan, kai sielläkin on tosi kivaa. Miksei olisi.

Kuvan keskisuomalainen auringonlasku liittyy vähintään välillisesti koti-ikävään.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: