Sveitsiin muutto on toistaiseksi sujunut juuri niin helposti kuin kuvittelin: muuttofirman kanssa on jo tehty sopimus tavaroiden rahtaamisesta kotimantereelle; lisäksi pariksi ensimmäiseksi kuukaudeksi on jo löytynyt väliaikainen kalustettu asunto, jottei tarvitse pelkillä Ikea-patjoilla pötköttää muuttokuorman vähintään kymmenviikkoisen reissun päättymistä odotellessa.
Eikä muksujen hoitopaikastakaan tarvitse olla huolissaan, sillä Sveitsissä kaikilla yli 5-vuotiailla on esikoulu- ja koulupakko, joten tuleva kotikuntamme on luvannut järjestää typyköille paikat lähikoulusta viikon sisällä saapumisestamme.
Enää puuttuvatkin lähinnä lentoliput, mutta niiden hankkiminenkaan ei stressaa kun niitä ei joudu itse maksamaan eikä siis tarvitse etsiä kaikkein halvinta vaihtoehtoa. Sen sijaan voi taktikoiden shoppailla liput sellaiselta yhtiöltä, joka laskuttaa vähiten ylimääräisistä matkalaukuista; sellaiset kun varmaan pitää itse maksaa. Pari uutta matkalaukkuakin voisi kyllä vielä ostaa, että pääsee maksimoimaan sekä mukana raahattavan tavaran että matkustamisen epämukavuuden määrän.
Esikoinen on treenannut saksan kieltä ahkerasti kummitätinsä antamasta saksalaisesta aapisesta ja odottaa koulutaivaltaan innolla; lukeminen ja kirjoittaminen alkavatkin jo sujua melko hyvin kummallakin äidinkielellä. Kuopus taas on jostain saanut päähänsä haluavansa muuttaa Ruotsiin; kaikki lähti liikkeelle siitä kun lapsi kuuli maidon olevan ruotsiksi mjölk. Kukapa ei haluaisi asua maassa, jossa puhutaan noin hupsua kieltä?
Emme ole palaamassa Eurooppaan kuvan autolla, vaikka mieli tekisikin. Sen sijaan kuvassa on lukijaäänestyksen voittanut kärry, jolla eräs fiktiivinen sarjakuvahahmo ajaa.
Angina ja muita sairauksia 