Luopumisen tuskasta

luminen pyöräPähkähullu Kiina tuo itseään taas tykö, selvästi kiusallaan. Jos olen joskus kuvitellut lähtemisen olevan helppoa, olen kyllä ollut aika hölmö. Ehkä en sentään olekaan sellaista kuvitellut, haaveillut vain.

Jäljellä on suunnilleen kuusi viikkoa asumista Nanjingissa, ja kaupunki on näyttänyt kauniita kasvojaan. Tai, no, kummallisenkiinnostavia kasvojaan. Ilkikurista lempeyttään.

Otetaan nyt vaikka säätila: siihen ei ehdi kyllästyä. Kuten kuvastakin näkyy, täällä oli jokin aika sitten aivan hillitön lumimyräkkä ja koko kaupunki peittyi yhden yön aikana paksuun valkoiseen utuun. Joka toki suli pois seuraavan päivän aikana; toisaalta oli erityisen hauskaa katsella juurikin sitä, miten kaupunki tuntui muuttuvan yhdeksi jättiläislapseksi, joka lintsaa koulusta päästäkseen läträämään sohjossa. Kaduilla olivat Ihan Kaikki, ja joka puolella törrötti aikuisten ihmisten rakentamia lumiukkoja. Sen yhden päivän ajan.

Sitten tulikin viikonloppu ja 30 asteen lämpötila. Siinä missä me istuimme ulkona sortseissa ja teepaidoissa, kiinalaiset kävelivät villakangastakeissaan. Olihan vielä maaliskuu ja siis melkein talvi, ei silloin sovi olla pikkuvaatteissa. Olimmepas me eksentrisiä.

Sen jälkeen onkin sitten lämpötila ollut täysin kaoottisesti mitä tahansa pikkupakkasen ja helleasteiden väliltä. Että pue siinä sitten lapsia päiväkotiin. Mutta kuten sanottu, ei ole ehtinyt kyllästyä, vaikka siitä on pikkuflunssa jo tullutkin.

Ja mikä siinä on, että nyt vähän ennen muuttoa löytyy ihan hillittömän hyvä Sichuan-nuudeliravintola? Tai aivan ihana kahvila, jonka kahvimukit ovat aivan liian isoja ja erikoiskahvivalikoima vähän liian pökerryttävä? Ja jotenkin nyt on ollut olevinaan enemmän aikaa vain hengailla kavereiden kanssa näissä ravintoloissa ja kahviloissa.

Ylipäänsä harmaan talven väistyminen tekee elämästä taas värikästä, inspiroivaa, elävää, kaunista. Ja kesken sen kaiken pitäisi lähteä pois? Tältä tuntui kaksi vuotta sitten Suomesta poistuessanikin: ei juuri nyt, ei keskellä kevättä, ei silloin kun ympärillä kaikki on taas muuttumassa paremmaksi! Syksyllähän lähtöä pitäisi tehdä, kun kaikki on kuolemassa, pimenemässä, sammumassa, hiljenemässä.

Advertisement

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: