Kahden viikon päästä kotimaa on jo vaihtunut, ja innokas odotus on jo nyt alkanut liueta paniikkiin. Tässä kotikaupungissa on jäljellä enää yksi kokonainen viikko; aikaa on niin vähän, että iso osa puuhista tehdään nyt viimeistä kertaa. Miten voi katsella jotain tuttua ympäristöä ja samalla tajuta tarkastelevansa sitä viimeistä kertaa?
Kävin pari päivää sitten taidekadulla ostamassa halpoja taidetarvikkeita; viimeistä kertaa, nyt kun vielä ehdin. Sveitsissä kun pensselit, mustepullot, kankaat, piirustusalustat ja maalaustelineet maksavat ihan yhtä monta paikallisrahaa kuin täällä Kiinassa; valuutan arvo vain on jotain ihan muuta.
Eilen illalla lapset leikkivät tuttavien talon pihassa; luultavasti viimeistä kertaa. Istuin saksalaisessa kahvilassa lounaalla ystävän kanssa; kenties viimeistä kertaa. Kävin ostamassa tukusta skumppaa ja kaljaa huomisia läksiäisiä varten; takuulla viimeistä kertaa.
Mietin kuumeisesti, missä kaikissa ravintoloissa ja syöttölöissä pitää vielä ehtiä viimeisen kerran syödä. Lempi-intialaiseen ei taida enää ehtiä, mutta niitä paistettuja kääröjä pitää ainakin vielä syödä. Ja Biangbiang-nuudeleita siellä Xi’an-puljussa! Ja se yksi nuudeliannos siellä Sichuan-ravintolassa. Ja Harbin-nyyttejä! Ja sen yhden muslimipaikan lammasvartaita! Ja Shanghaissa voisi viimeisenä iltana käydä syömässä siellä Yunnan-ravintolassa. Onneksi eilen tuli juhlittua ystävien syntymäpäivää siinä kaupungin kuulemma parhaassa pekingiläisankkaravintolassa, jossa ei koskaan aiemmin vain tullut käytyä.
Sitten ovat tietenkin nämä ihmiset. Aina ne ihmiset. Aika monen näkee viimeisen kerran huomenna läksiäisissä. Voisi yrittää tunkea mahdollisimman monta lounastapaamista ensi viikolle. Ja sitten viikon päästä sunnuntaina, muuttofirman saapumista edeltävänä iltana, pitää tietenkin mennä istumaan kantakuppilaan. Viimeistä kertaa. Baari sulkeutuu kahdelta; tartun ehkä ovenkarmeihin enkä suostu poistumaan ilman tönimistä.
Ulkona on vielä juuri nyt niin vihreää jä lämmintäkin. En ehkä pysty tähän. En ehkä pysty jättämään kaikkea taakseni.
Siinä se on kuvassa. Nanjing vuorelta katsottuna. Poikkeuksellisen kirkkaana päivänä.
Angina ja muita sairauksia 