Maaseudulla maaseudun tavalla

naapurin_lehmaMaisema vaihtui aika radikaalisti muuton yhteydessä. Se ei ole yllätys, kun muuttaa kahdeksan miljoonan asukkaan kiinalaiskaupungin ydinkeskustasta parintuhannen asukkaan sveitsiläiskylän laitamille. Yllättävää kuitenkin on, miten sujuvasti urbaanit kerrostalot ja umpilande täällä lomittuvat. Kadun toisella puolella niityllä laiduntaa aasilauma; aidan toisella puolella voikukkia mutustavat lehmät. Naapuritalon takaa vilkkuu lampaita ja hevosia. Maidon ostamme vastapäiseltä tilalta raakamaitona, ja saa siellä markettihintoja halvempia kananmunia, sipuleita ja perunoitakin.

Parasta luksusta on kuitenkin ollut ison kerrostalogettomme hervottoman kokoinen sokkeloinen sisäpiha, jolla kaikki naapuruston lapset leikkivät päivät pääksytysten ilman aikuisten valvontaa. Siellä nuo meidänkin rääpäleet ovat jo oppineet juoksentelemaan, piileskelemään, kiipeilemään, putoamaan ja kaatuilemaan. Ja tarinat kerrotaan sitten illalla, kun tullaan kotiin äidin ja isin luo. Tai siinä välissä, kun pitää käydä ilmoittautumassa hermoilevalle äidille joka haluaa tietää muksujen olevan yhä elossa.

Rääpäleiden esikoulukin on samassa pihapiirissä, ja sinne kaikki lapset kulkevat aamuisin ihan yksinään oransseissa huomioliiveissä; lounasaikaan ne sitten ihan yksinään taapertavat takaisin omat avaimet kourassa kotiin, jossa kaltaiseni pullantuoksuiset kotiäidit odottavat valmiin ruuan kanssa. Kun iltapäivä menee sitten tietenkin pihalla, saa pullantuoksuinen kotiäiti taas leikkiä kaikessa rauhassa taiteilijanrenttua olohuoneen nurkkaan rakentamassaan pesässä.

Tämän lyhyen kokemuksen perusteella näyttää siltä, että Sveitsissä handlataan lähipalvelut varsin erinomaisesti. Koskaan en ole Suomessa asunut täysin maaseudulla, mutta käsitykseni mukaan lehmien, lampaiden, hevosten, aasien ja peltojen läheisyys tarkoittaa samaan aikaan vähintään yhtä henkilöautoa per talous sekä pitkiä koulu- ja työmatkoja. Kauppoja ei maaseudulta taida juuri löytyä, kun kauppa-autojakaan ei enää juuri kulje.

Meidän kylässämme taas on useampikin bussipysäkki (lähilinja muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin 2-4 kertaa tunnissa) ja kivenheiton päässä junarata (liikennöintifrekvenssi suunnilleen sama). Päiväkoteja on kylässä useampia, ja jokainen niin lähellä kotia että lapset osaavat sinne yksin. Koulumatkatkin lasketaan kymmenissä tai korkeintaan sadoissa metreissä. Ruokakauppoja on useita ympäri kylää, ja kylän keskustasta löytyy sitten vähän erikoisempaakin tavaraa.

Ja kunhan netistä tilaamamme polkupyörät ja lastenistuimet joskus viimein saapuvat, ei tarvitse edes niitä bussiaikatauluja tarkkailla. Kun etäisyydet ovat jotain ihan muuta kuin Suomessa (tai Kiinassa), niin pyörämatkan päässä on jotakuinkin miljoona kylää ja kaupunkia. Sveitsin maaseutu, kyllä me vielä sinut tulemme tuntemaan!

Tämä nykyinen kyläidylli on toki vain väliaikaista; heinäkuun alusta yritämme päästä muuttamaan lähikaupunkiin, kunhan vain pitkäaikaisempi vuokra-asunto on tämän  liian pienen, kalustetun kämpän tilalle löytynyt. Onneksi kyseessä on sen verran pieni kaupunki, että idyllistä elämästä sielläkin tulee. Raakamaitoa ei kuitenkaan taida enää saada omilta nurkilta.

Kuvassa naapurin lehmä katselee valokuvaajaa epäluuloisesti.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: