Yksinäisyydestä ja Boba Fettistä

AngelSen kerran kun pääsin tunnustamaan sosiaalisen elämäni vajavaisuuden ja suoranaisen ihmisenkaipuuni, naksahti jokin päässä ja asiat alkoivat taas sujua. Nurinanaiheensa näemmä tiedostaa ihan uudella tavalla sen ylös kirjattuaan.

Pitkään tuskailin itsekseni sitä, ettei missään ole mitään minua kiinnostavaa expat-tapahtumaa, ja jos onkin, niin aina turhan pitkän junamatkan päässä. Miksei kukaan järjestä mitään lähempänä, vaikka ulkomaalaisia näilläkin nurkilla ihan riittävästi pyörii?

Kunnes tajusin, että järjestämällähän siitä selviää. Rohkaisin mieleni ja ryhdyin paikallisella foorumilla organisoimaan tapaamista lähikaupungin pubiin, ja vastakaiku oli myönteistä. Näyttää pahasti siltä, että olen sitovasti luvannut ryömiä ainakin kerran kolostani ulos tapaamaan ihmisiä.

Kielimuurinkaan alle en ole ajoittaisista yrityksistä huolimatta päässyt hautautumaan. Kun jouduin kotifasistin työmatkan aikana ihan yksinäni viettämään päivän esikoisen harrastustapahtumassa natiivien keskuudessa, huomasin sittenkin pärjääväni. Ymmärsin ja tulin ymmärretyksi, ja jouduin päivän päätteeksi myöntämään, että oikeastaan olikin ollut ihan hauskaa. Nyt tiedän missä kohtaa rekka törmäsi hiljattain moottoritiesiltaan, milloin on Fasnacht ja mitä siellä tehdään, missä paikalliset shoppailevat sunnuntaisin ja mitä kautta pääsee halvalla Berliiniin. Ihan kuin olisi taas vähän paremmin integroitunut tähän yhteiskuntaan.

Miten tähän kaikkeen liittyy Boba Fett? Sillä tavalla, että tein Facebookissa laajalti levinneen Tähtien sota -persoonallisuustestin, johon vastasin jokseenkin poikkeuksellisesti erittäin rehellisesti ja tylsästi vaikka tarjolla olisi ollut paljon viileitä, itsetuntoa kohottavia pullisteluvaihtoehtojakin. Pelkäsin osoittautuvani tylsäksi robotiksi tai tyhjänpäiväiseksi karvaturriksi, mutta sen sijaan olinkin viileän asiallinen palkkionmetsästäjä Boba Fett.

Siitä lähtien olen tuntenut oloni viileän asialliseksi mutta kyseenalaisiakaan keinoja kaihtamattomaksi suoraviivaiseksi suoriutujaksi, jota minkäänlaiset elämän vastoinkäymiset eivät pysäytä. Boba Fett on uusi toteemieläimeni. Jos omistaisin auton, hankkisin siihen puskuritarraksi ”What would Boba Fett do?”. Mitenköhän puskuritarra toimisi polkupyörässä? Luulen, että Boba Fett liimaisi puskuritarran polkupyöräänkin.

Kuvan maalaus ei liity postaukseen millään lailla; se on siinä vain sen takia että maalasin sen joulun alla (paperin sijaan pitkästä aikaa iiiisolle kankaalle, ihanaa!) enkä vielä ole julkaissut kuvaa missään. Se ei esitä Boba Fettiä saati tämänhetkistä mielialaani.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: