Keväästä ja tulevista vuosista

simaOlisi ihmisen elämä helpompaa, jos ei olisi mieliala niin hanakasti kimpassa säätilan kanssa; näin näköjään jo kolmannessa maassa. Suomessahan nyt tietenkin pitää kesällä riekkua ja talvella murjottaa; Kiinassa vuodenaikojen erot olivat vähäisempiä, mutta uppo-outo ympäristö vahvisti heiveröisiäkin tunteita suuntaan ja toiseen. Kun oli kurjaa oli kamalaa, kun oli kivaa oli ekstaattista.

Sveitsissäkin oli ihan mälsä talvi; ei lunta, mutta kylmää ja valjua. Ei löytynyt töitä, ei perheen ulkopuolista seuraa eikä elämän tarkoitusta. Nyt kun on kevät, tai suomalaisittain lempeä sydänkesä, on yhtäkkiä kauhean mielekästä taas tehdä sarjakuvaa, ja on hyviä tyyppejä saksankurssilla ja satunnaisissa ekspaattien illanistujaisissa. Se sarjakuva sekä ne tyypit saksankurssilla ja satunnaisissa illanistujaisissa olivat kyllä olemassa jo talvella; niistä vain saa jotenkin enemmän irti kun voi kulkea ulkona lyhythihaisessa.

Samalla on vahvistunut tunne, että tänne pitäisi jäädä. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että kahden vuoden pätkäsopimuksensa jälkeen kotifasistin pitäisi saada sopimukseen jatkoa tai löytää näiltä nurkilta jotain uutta työtä; en pidä tavoitetta mahdottomana. Tietenkin riittäisi myös, jos minä löytäisin samalla tavalla palkattua työtä – juu, tämä oli se kohta jossa pitää nauraa räkäisesti.

Käytännön tason jälkeen minun pitää saada oma pääni hyväksymään se, etten ehkä ole enää luomassa mitään nousujohteista korporaatiouraa. Aukko CV:ssä venyy venymistään, joten täytyy ajatella asioita proverbiaalisen laatikon ulkopuolella. Sarjakuvista ei taida etenkään amatöörille olla työuraksi, mutta ehkä jossain vaiheessa vielä jotain mieleen pulpahtaa. Vapaaehtoistyötä tai oma yritys? Jotain sellaista.

Sitten kun on joskus päässyt yli akuutista tarpeesta olla elinkeinoelämän resurssi, täytyy päästä yli rahanhimosta. Töihin ei tarvitse tavallisen puolivaatimattoman keskiluokkaisen elintason ylläpitämiseksi mennä, mutta kuinka reteätä elämää sitä viettäisikään toisenkin palkan myötä. Kaukomatkoja kaikilla koululomilla? Samppanjaa janojuomaksi?

Itse asiassa en tähän hätään muuta rahareikää keksikään, mutta kyllä noihin saisi valmasti kaksi tai neljäkin sveitsiläistä vuosipalkkaa menemään. Ja rahanhimo se vain kasvaa.

Kuvassa tietenkin vuodenaikaan sopiva pala synnyinmaata, pulputtava simaerä. Totuttuun tapaan kuva ei liity aiheeseen, semminkin kun en äkkiseltään keksi heiveröistäkään aasinsiltaa. Huomautettakoon kuitenkin vielä, että pullojen pinnasta heijastuu äärimmäisen harvinainen kuvajainen itse blogistista.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: