Megalomaanisesta taideprojektista ja sen videosta

savanniKesäloma ei ollut oikeastaan loma ollenkaan, niin paljon tavoitteita sekä siirtymisiä paikasta toiseen se sisälsi. Jos kolmen viikon reissupätkää Suomeen ja Saksaan katsoo työmatkan kannalta, se oli kuitenkin oikein onnistunut. Tuli nähtyä paljon sukulaisia ja ystäviä, tuli valvottua järjestystä nörttitapahtumassa ja tuli kuvattua megalomaaninen taideprojektivideo.

Video oli ylivoimaisesti tärkein kesäloman aikaansaannos. Aion tänä syksynä hypätä tuntemattomaan ja julkaista ensimmäisen sarjakuvatarinani kansien välissä omakustanteena, ihan itse omin pikku kätösineni, tai siis ihan itse menen ja maksan painolaskun ja ihan itse yritän suostutella ihmisiä ostamaan kirjaa.

Painokulut eivät kuitenkaan ole ihan halpoja, semminkin kun yllätyksekseni megalomaaninen tarjouspyyntökiertue osoitti, että parisataasivuisen värisarjakuvan painattaminen maksaa ihan saman verran kiinalaisessa nyrkkipajassa kuin suomalaisessa tai sveitsiläisessä digipainossa. Ainakaan tätä työtä eivät kiinalaiset siis vie; painatan kirjan luultavasti Suomessa.

Koska painaminen siis maksaa yllättävän paljon, ajattelin kerjätä rahaa internetiltä. Kunhan saan kirjan Oikeasti Valmiiksi ehkä kuukauden sisällä (olen maalannut noin puolet sivuista uusiksi, ja tekstaan parhaillaan kaikkia puhekuplia ja laatikoita käsin), tuuppaan sen ilmaiseksi pdf:nä nettiin ja käynnistän luultavasti Indiegogossa varainkeruukampanjan toivoen digiversion toimivan mainoksena. Tästä kuulette varmasti vielä, kunhan siihen vaiheeseen ehdin.

Mutta entä se video? No eihän kunnollista joukkorahoituskampanjaa voi käynnistää ilman esittelyvideota. Niinpä raahasin Helsingissä tutut ja siskonkaimat parina yönä parin kirkon juurelle ja pakotin kuvaamaan, ohjaamaan, näyttelemään sekä avaamaan olutpulloja Taiteen nimissä. Nyt räplään itse iMovieta ja yritän laatia vaivannäön arvoista lopputulosta, johon yksi polvilumpioon tähdätty kaveri vielä lupasi säveltää musiikin.

Ei kannata pidätellä hengitystä, mutta vähän tavallista kevyemmin tässä odotellessa voi jo hengittää. Pulssin noustessa voi katsella vaikka tätä bootleg-teaseria tulevasta videosta. Niin, kyllähän nyt pariminuuttinenkin taideprojektivideo tarvitsee kunnon teaserin, muuten se ei olisi megalomaaninen.

 

Kuva liittyy monellakin tapaa aiheeseen. Ensinnäkin se on esimerkki uudelleen maalatusta sarjakuvaruudusta; toisaalta se kuvastaa myös hyvin sitä, millaista oli ennätyshelteisessä ja -aurinkoisessa Helsingissä näytellä synkkää talvea videota varten. Itsehän en taiteellisena johtajana kameran takana toki joutunut tästä kärsimään, mutta Astridin ja Abaddonin näyttelijöille taisi tulla hiki.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: