Näkyy olevan kuutisen vuotta siitä, kun kirjoitin selvityksen eräiden lukumääriä kuvaavien sanojen merkityksistä. Tänään varsinaisillan ja myöhäisillan taitekohdassa tuli perhepiirissä puhetta vuorokaudenaikojen tarkemmista määritelmistä, joten teen sen nyt teillekin tiettäväksi.
Aamu. Alkaa aamukuudelta ja päättyy aamukymmeneltä. Tämä pätee sekä arkena että viikonloppuna, ellei erityisesti puhuta viikonloppuaamuista, jotka ovat yhtä kuin aamupäivät arkena. Kyllä, moni rellestäjä nousee viikonloppuna vasta iltapäivästä, mutta ei kai kukaan sellainen nyt väitäkään nousevansa aamulla? Mainehan siitä menisi.
Päivä. Sisältää aamupäivän ja iltapäivän, ks. seuraavat kohdat.
Aamupäivä. Alkaa aamukymmeneltä ja päättyy kahdeltatoista.
Iltapäivä. Alkaa kahdeltatoista ja päättyy tilanteesta riippuen neljältä tai viideltä. Jos jokin tylsä tai uuvuttava tilaisuus kestää yli neljään, se päättyy siis vasta illalla; jos taas lähdet ystäväporukalla illalla humputtelemaan, voitte aloitella jonkun luona etkoilla jo iltapäivällä viideltä.
Ilta. Alkaa neljältä tai viideltä (ks. ed.) ja päättyy iltakymmeneltä. Voidaan tarvittaessa jakaa alkuiltaan (klo 16-19), varsinaisiltaan (19-22) sekä myöhäisiltaan (22-00).
Yö. Alkaa vuorokauden vaihtuessa ja päättyy aamukuudelta. Jotkut käyttävät termiä aamuyö, jonka voisi tässä järjestelmässä asettaa alkamaan noin kello kolme. Koska tälle ei kuitenkaan ole käyttökelpoista vastaparia iltayö, en suosittele sanan käyttöä. Oheinen kuva ei jo totuttuun tapaan liity aiheeseen, ellei tästä nyt lähdetä vetämään jotain aasinsiltaa tulvivaan kevätjokeen ajan vertauskuvana.
Angina ja muita sairauksia 