Kauhean tavallista tämä elämä nykyään. Aamulla ylös, töihin, illalla ruokaa, iltasatu ja Netflix. Liian myöhään nukkumaan, ja seuraavana aamuna taas alusta. Viikonloppuisin ehkä vähän vaihtelua.
Työssäkäyminen on näin lähes neljän kuukauden kokemuksella melkoinen taikaluoti: kaikki on nyt juuri niin kuin olla pitää, eli ei mitenkään ekstaattista, vaan Oikein. Olisihan se kiva nukkua aamuisin vähän pidempään, ja olisihan se tosi kiva ehtiä tehdä sarjakuvaa. Mutta pääasiassa mikään ei erityisemmin vituta, ja sen sijaan moni asia on tosi hyvin.
Jos nyt jotain naputtamista pitää löytää, niin onhan se ehkä vähän traagista kuinka ihmisarvo on taas todistettavasti typistetty työntekoon. Tai ainakin se on osoittautunut yhdeksi ihmisarvoisen elämän kulmakivistä.
Toki uudessa elämässäni ei ole kyse pelkästään ajan ja vaivannäön vaihtamisesta rahaksi: myös sosiaalisen piirin laajenemisella on yllättäviä vaikutuksia. En ollut tajunnut sitä ennen töihin menoa, mutta olin aiemmin poukkoillut ympäri Sveitsin maita ja mantuja ja katsellut, että onpas eksoottista tämä paikallinen fauna. Pikkuisen hullunkurinen kieli ja sympaattiset käytöstavat, tui tui.
Sitten kun töissä on tutustunut aitosveitsiläisiin ihmisiin vähän paremmin, on alkanut katsoa muita ohikulkijoita ihan uudella silmällä. Useimmat niistä ovatkin ihan tavallisia ihmisiä, vähän niin kuin minä. Ne saattavat jopa olla kiinnostuneita samoista asioista kuin minä, ja niiden kanssa voi jutella ihan järkevistä asioista.
Kääntäen voisi sanoa, että olen sittenkin havainnut itseni yhteiskuntakelpoiseksi.
Angina ja muita sairauksia 
Päivitysilmoitus: Lihavista vuosista | Angina ja muita sairauksia