Avoimuudesta ja sen puutteesta

Kiinalainen suhtautuminen kaikenlaiseen avoimuuteen tekee välillä paikallisten haastattelemisesta kovin turhauttavaa. Yhteiskunnassa, jossa postin syynääminen on täysin hyväksyttyä toimintaa, tuntuu kaikki julkisuus olevan varmuuden vuoksi kiellettyä ellei sitä erikseen sallita. Kun haluan ostaa vaikkapa uuden läppärin ja yritän näpätä elektroniikkakaupassa valokuvaa

Luomisahdistuksesta

Tästä voisi tehdä vaikka kuinka pitkän merkinnän, mutta yritän oikoa polkuja. Luova jakso tuntuu taas painavan päälle, mikä merkitsee vetäytymistä suljettujen ovien taakse ja musiikin tauotonta kuuntelua luonnostelun lomassa. Koska en ole vieläkään saanut ostettua pohjakangasta tauluja varten, en ole

Ekshibitionismista ja vaatimattomuudesta

Minun on joskus vaikea päättää, olenko narsistinen ekshibitionisti vai ujo seinäkukkanen. Eräs paikallinen expat-porukka on järjestämässä taidenäyttelyä, ja koska olin johonkin sähköpostiin (epäilemättä ekshibitionistisesti) liittänyt valokuvia parista maalauksestani, kysyivät he minun kiinnostustani tuoda omia taulujani sinne. Kysymys nostatti selittämättömän tunnemöykyn,