Suhteesta lapsiin

Pohjoismaisessa sosialismissa kasvaneen silmissä kiinalaisilla on omituisen kieroutunut suhde lasten hankintaan. Yhden lapsen politiikalla on eittämättä pääosa tässä näytelmässä, mutta kyllä moni ongelma tuntuu johtuvan pelkästään yhteiskunnallisista paineista ja utopistisista tavoitteista.

Kun tein lehtijuttua puolitoistakuisen vauvan vanhemmista, suhtautuivat he omaan suurperheeseeni hämmästyneesti ja ihaillen. He eivät voineet käsittää, miten kukaan jaksaisi huolehtia KAHDESTA lapsesta, kun yhdessäkin on niin paljon vaivaa! Vauvaa ovat syntymästä saakka hoitaneet äiti (24/7), isä (ansiotyön ohella), isän äiti (24/7) ja vielä palkattu hoitaja (24/7). Siitä huolimatta vanhemmat kertoivat kaatuvansa työtaakkansa alle. Kun ei saa nukuttuakaan, kun se herää öisin syömään!

Yhden lapsen politiikkaa on viime vuosina lievennetty; nykyään toisen lapsen saavat tehdä esim. pariskunnat, joista kumpikin on ainut lapsi. Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole juuri käytetty hyväksi, kun toinen lapsi tuntuu niin kamalan vaivalloiselta. Shanghai Dailyssä oli hiljattain juttua muutamasta kaksilapsisesta kiinalaisperheestä, ja oikeastaan kukaan ei ollut erityisen onnellinen. Ainoastaan yksi perhe kertoi voivansa nyt hyvin – kun kuopus oli muuttanut pysyvästi asumaan isovanhempien luo. Siellä loppuperhe kävi sitten aina viikonloppuisin tapaamassa lasta. Vanhempien mukaan oli kammottava ajatuskin, että työpäivän päätteeksi kotona odottaisi vielä vauva.

Tässä kohtaa täytyy tietenkin muistaa, ettei Kiinassa todellakaan ole mitään Suomen kaltaista tukiverkkoa perheille. Ne, jotka valittavat etteivät kykene taloudellisesti huolehtimaan toisesta lapsesta, ovat yleensä valitettavan oikeassa. Ja etenkin maalta kaupunkeihin muuttava väki on pulassa, kun töitä olisi tehtävä mutta sukulaiset ovat satojen kilometrien päässä eikä kehnoilla palkoilla ole varaa lastenhoitajiin tai edes päiväkoteihin – niinpä tuoreen selvityksen mukaan 3-6-vuotiaista peräti 20 % viettää aikaa yksin kotona. Ja sitäkin nuoremmista 13 %.

Toisaalta useampi vähän paremmin toimeentulevista varmaan kykenisi tarjoamaan riittävän elintason useammallekin lapselle, jos laskisi kulutusrimaa vähän. Mutta ei; tässä pikkukeisareiden maassa lapsen on saatava kaikki paras, kaikki kallein, tai muuten sillä ei ole mitään mahdollisuutta kiinalaisessa raa’assa kamppailussa kohti menestystä. Tämä voi olla kuviteltua, mutta pahimmassa tapauksessa ehkä tottakin. Kenties kiinalainen yliviritetty kilpailukulttuuri oikeasti edellyttää vanhempien marttyrointia?

Tunnen itseni etuoikeutetuksi niin monella tavalla.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: