Vaihtelusta ja tutusta turvallisesta

Perjantai oli pohjattoman kelju päivä. Tämä siitä syystä, että olin ehtinyt jo noin 20 tunnin ajan uskoa, että kohdalleni oli tulossa muutaman tuhannen euron windfall, jonka ansiosta pääsisimme kesällä Suomeen. Kyse oli kuitenkin vain omasta hajamielisyydestäni; ne rahat olivatkin tulleet ja menneet jo vuosi sitten muuton yhteydessä ja sittemmin kaiken sen hässäkän myötä unehtuneet.

Nyt pitää tehdä pari taikatemppua jotta perhe pääsee mökkijärven rannalle; kiinalaisella hintatasolla täällä voi näilläkin tuloilla elää herroiksi, mutta lentoliput Eurooppaan ovat sitten jo Ihan Eri Maailmasta.

Tämä romahdus hetkellisestä euforian tilasta rahattomuuteen oli tympeä, jota helpotti kuitenkin hieman kun säädin kuntosalilla kaikkien laitteiden painoja pykälää ylemmäs ja kuuntelin industrialia. Ketutuksen seurauksena piti myös toteuttaa itsetarkoituksellisia tyylimuutoksia, mistä syystä tämäkin blogi näyttää joltain ihan muulta kuin ennen. Katsotaan kauanko tämä formaatti kestää; kiljaiskaa jos se on ihan lukukelvoton niin rukataan uusiksi.

Halusin myös leikata irokeesini takaisin, mutta päätin sittenkin odottaa vielä hieman ilmojen lämpiämistä. Tässä nykyisessä plus viidessä asteessa hiukseton pääkallo hukkaisi sen vähänkin järjen höyrynä jonnekin sumupilveen.

Hetken aikaa mökötettyäni ja oirehdittuani totesin lopulta olevan vallan tyytyväinen asioihin. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee.

Kaikesta vaihtelunhalusta huolimatta huomaan muuten, etten edelleenkään halua koskaan lauantai-iltaisin kotoa pois. Kotona on nimittäin paljon mukavampaa kuin missään muualla. Voin istua pöydän ääressä juomassa rommitotia, kuuntelemassa Hugh Laurieta ja katselemassa kuinka esikoinen leikkii junaradalla, kotifasisti surffaa Facebookissa ja kuopus kampaa isänsä säärikarvoja ja kutsuu äitiään rommitädiksi.

Kuvassa uusi muki, josta rommitoti maistuu erityisen hyvälle. Mukin vihreä värisävy kertoo paitsi omasta jämähtämisestäni, myös epätoivoisesta kevätfiiliksennostatusyrityksestäni. Yritys on onnistunut, sillä olen alkanut kaivata myös limettejä ja apfelschorlea.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: