Olen tainnut jankuttaa jo kyllästymiseen asti, että puistot ovat ehkä Kiinan paras puoli. Tänäkin viikonloppuna yritin tavattoman pahantuulisena istua kaikessa rauhassa piirtelemässä sarjakuvaluonnoksia, mutta murjottaminen oli kamalan vaikeaa iloisten setien keskeyttäessä mietiskelyn jatkuvasti. Vaikka kiinankieleni on jämähtänyt surkealle asteelle, eivät sedät luovuttaneet vaan höpöttää höpöttivät kunnes jonkinlainen dialogi oli kuin olikin syntynyt. Ei siihen kai sen enempää vaadita kuin ”veli-a guud-a!” -kehut amatööripiirtäjälle ja amatööripiirtäjän kiinankieliset kiitokset. Siitä riitti sitten taivasteltavaa puistoparlamentin toisten jäsenten kanssa; ”Kuulitteko, minä sanoin veli-a guud-a ja se sanoi xie xie!”
Niin, ja yritäs olla pokkana kun se vilkkaampi setä kiskoo hihasta ja käskee piirtämään omaa esiintymistään. En piirtänyt, mutta kuvasin videon.
