Atk-deprivaatiosta ja tyhjänpäiväisestä oluesta

Olen elänyt nyt tasan viikon ilman omaa tietokonetta, ja vaikka iso osa siitä ajasta menikin Pekingissä lomaillessa (vaiko juuri siksi), on atk-deprivaatio ollut karmaisevaa. Ensimmäisenä yönä itkin, parina seuraavana päivänä nysväsin vain murjottaen eikä ilo vieläkään ole ylimmillään. Olotilan päättymisen ajankohdasta on lisäksi epävarmuutta, sillä ensin pitäisi kerätä rahaa laitteen korjausta varten ja sitten matkustaa Shanghaihin viemään se neropattien hoitoon.

Ja kaikki ihan vain sen takia, että joku tyhmä olutlasi kaatui läppärin päälle. Siis ihan tavallinen pieni moka, j0ita sattuu kaikille. Miten voi olla, ettei eräs tavallisimmista työkaluista kestä erästä tavallisimmista kotitalousonnettomuuksista eli lasin keikahtamista. Tässä kohtaa (ensimmäisessä) maailmassa on kyllä iso vika. Vähän kuin että hissi ei tänään toimi koska siivooja aivasti, tai että puhelin meni tilttiin koska sämpylät unohtuivat uuniin liian pitkäksi aikaa ja paloivat. Kyllä insinöörien pitäisi pystyä parempaan.

(Toinen iso vika olisi sitten se, että ainakin joskus männävuosina kaikki kaarituelliset rintaliivit käskettiin pesuohjeessa pestä käsin. Haloo, valtavan ihmisjoukon päivittäinen arkivaate pitäisi pestä käsin? Kotiäitejäkö me kaikki olemme, pesulaudan kanssa huitelemme menemään odottaessamme pullan kohoamista? Peseekö joku pyykkiä käsin? Ei saamari. Nykyään en enää vilkaisekaan moisia patriarkaalisia pesuohjelappuja, joten voi olla, että vika on korjattu.)

Enkä tiedä oliko hyvä vai huono asia, että näppäimistön tahmannut mallasjuoma oli hyvin keskinkertaista ellei jopa mitäänsanomatonta paikallista pekingiläistä vesilitkua. Eipähän kaatunut hyvä juoma hukkaan; toisaalta kaunis, virtaviivainen ja niin kovin rakas sylikoneeni olisi kyllä ansainnut edes kunnon tavaraa virtapiireihinsä sen kerran kun ryyppyreissulle pääsi.

Pekingkin oli muuten aika mälsä kaupunki. Liikaa turisteja ja ennen kaikkea siis näiden mukana tulevia kaupustelijoita; keskustan alueella ei juuri kivoja ravintoloita eikä baareista tietenkään kukaan ole hotelligetossa kuullut. Ja ihmiset tönivät ja etuilivat vielä enemmän kuin Nanjingissa, jota kuitenkin moukkamaisuudesta syytetään.

Pekingissä on sitten muuten myös hyvin vaarallista, kuten kuvasta näkyy.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: