Kuukausi

MichaeliswegMelkein mahdoton uskoa, että tänään tulee täyteen jo kuukausi täällä Sveitsissä. Kaikki tuntuu edelleen olevan ilmassa, nykyinen elämä on vasta käynnistymässä eikä mikään ole vielä todellista. Voikohan piskuisessa suklaiden, juustojen, dirndlien ja keskiaikaisten linnojen maassa mikään ollakaan todellista? Tämähän on vähän kuin Muumilaaksossa asuisi.

Asiaan toki varmasti vaikuttaa se, että edessä on vielä toinenkin kuukausi asumista väliaikaisessa asunnossa ennen muuttokuorman saapumista ja varsinaiseen lopulliseen asuntoon muuttamista. Ei uskalla kotiutua, kun tietää vaihtavansa maisemaa pian. Elämää limbossa. Vaikka sen limbon päätepisteeseen onkin vain viisi kilometriä tästä nykyisestä asuinpaikasta, tuntuu se ihan eri maailmalta. Paljon isompi asunto, omat huonekalut, uudet naapurit, uusi päiväkoti, uusi koulu. Niin, koulu! Esikoinen aloittaa elokuussa koulun. Ei herranjestas.

Siirtymävaihetta on sekin, että sain viime viikolla valmiiksi sarjakuvaprojektini yhdennentoista ja samalla toiseksi viimeisen luvun. Nyt pitäisi olla kovaa vauhtia työstämässä sitä vihoviimeistä lukua, mutta jotenkin vain jumituttaa. Yli vuosi tätä on tahkottu, ja nyt on loppu viimein edessä. Se viimeinen luku, jossa kaikki langat pitäisi sitoa yhteen. Jossa pitäisi paljastaa kaikki, mitä olen suunnitellut.

En uskalla oikein aloittaa sitä. Hyvän lopun kirjoittaminen kun on hirveän vaikeaa; suurin osa hyvistäkin kirjoista, elokuvista ja tv-sarjoista tuntuu päättyvän kökösti. En osaa oikein enää edes odottaa hyviä loppuja. Mutta itse sellaiseen pitäisi kuitenkin pystyä. En usko onnistuvani. Miksi minä onnistuisin, kun suurin osa epäonnistuu?

Oman sisäisen aikatauluni mukaan haluan viimeisen luvun valmiiksi kesäkuun loppuun mennessä. Siis samaan aikaan kun pitäisi muuttaa siihen varsinaiseen asuntoon ja aloittaa se varsinainen elämä. En tiedä, toivonko limbon jatkuvan ikuisesti vaiko päättyvän mahdollisimman pian. Samapa tuo, se päättyy kun se päättyy, halusin tahi en.

Kuvassa esiintyvää arkkienkelin tietä seuraamalla pääsee kylämme vieressä seisovan pienen vuoren (eipäs ole mäki, on vuori) huipulle, jolta löytyy mm. Habsburgien rakennuttama keskiaikainen linna sekä komea maisema lumisille Alpeille. Se varsinainen Habsburgien klaanin syntymälinnakin näkyy parvekkeeltamme, ja sen sisällä on sympaattinen kahvilaravintola kohtuuhintaisine oluttuoppeineen.

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: