Leipää ja sirkushuveja

Kiinalaiset internetiä koskevat uutiset onnistuvat aina välillä kylmäämään sydäntä, kuten nyt vaikka tämäkin Shanghai Dailyn juttu: pian Shanghaissakin täytyy rekisteröityä oikealla nimellään, jos haluaa käyttää Weibon kaltaisia paikallisia twittereitä. Esimerkiksi Pekingissä tämä onkin jo todellisuutta.

Lehden uutinen nyt ei tietenkään kerro koko totuutta siitä, millä tavalla rekisteröitymisvaatimuksiin suhtaudutaan – enemmänkin kritiikkiä varmasti netin syövereistä löytyy. Julki on nyt tuotu vain huoli siitä, etteivät mikroblogisivustot kykene suojaamaan näitä henkilötietoja hakkereilta; se, että hallituksella on kätevästi lista netissä mielipiteistään esittävistä henkilöistä, ei ole ainakaan julkinen murhe.

Ja kun pelkona ovat vain hakkerit, uhkaavat käyttäjät lopettaa moisten palveluiden käytön kokonaan. Mikä ei varmasti hallitusta erityisemmin sureta; vainoharhaisempi voisi jopa väittää tämän olevan yksi tavoitteista.

Eihän kiinalainen internetsensuuri ole enää kenellekään mikään uutinen. Se on kuitenkin pelottavaa erityisesti siksi, että se on niin helppo unohtaa. Kyse on pienistä asioista, jotka voi vallan hyvin sulkea pois tietoisuudestaan.

Yksi valvontakulttuurin kukkanen tuli vastaan, kun lähetin postipaketin Suomeen. Olin pakannut tavarat siististi ja teipannut laatikon kiinni – turhaan. Postissa paketti nimittäin avattiin ja kaikki tavarat syynättiin tarkkaan ennen kuin minulle myytiin postimerkki ja paketti huolittiin lähetettäväksi. Naureskellessani kiinalaiselle tuttavalle käytännön omituisuudesta tuttava hämmästyi: miten muuten posti voisi varmistaa, ettei paketissa ole huumeita, räjähteitä tai muuta vaarallista ja laitonta? Niin, mitenpä muutenkaan. Ja lähtihän se minunkin vaaraton pakettini syynäyksen jälkeen turvallisesti matkaan.

Eniten tässä siis kylmää se havainto, että aika rajutkaan yksityisyydenloukkaukset eivät oikeasti vaikuta enemmistön elämään. Kiina saattaa olla ulkopuolelta tarkasteltuna mörkö, mutta täällä eläminen on jokseenkin samanlaista arkea kuin missä tahansa muuallakin. Ilman VPN:ää täällä ei voi käyttää Twitteriä, mutta sitä varten onkin Weibo. Youtubeen ei pääse käsiksi, mutta Youkusta löytyykin enemmän kiinankielistä materiaalia. Ja kuka kaipaa Facebookia, kun on Renren?

Sitä jotenkin toivoisi, että Suomessa ja muissa länsimaissa ihmiset osaisivat pitää pintansa ja torjua moiset mielivaltaiset rajoitukset. Mutta kun näkee miten vähän sellaiset vaikuttavat tavallisten ihmisten elämään, murenee usko kriittisen massan syntymiseen. Aktivisteja on lopulta niin vähän, eivätkä heidän ongelmansa ole meidän ongelmiamme. Eivät ainakaan vielä.

(Kuvasta: niin, kyllä myös tänne päin tulevaa postia tarkastetaan pistokokeilla. Kertovat sentään tapahtuneesta sujauttamalla tällaisen lapun laatikon sisälle!)

About Angina

Angina on sosiologisesti epänormaali kahden pikkutytön äiti, ulkosuomalainen Sveitsissä, vapaa kirjoittaja, wannabe-sarjakuvatehtailija ja satunnainen akryylimaalari. Mitä muuta elämään kuuluu, riippuu tietenkin hetkestä.

One comment

  1. Päivitysilmoitus: Avoimuudesta ja sen puutteesta « Angina ja muita sairauksia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: